Nada Surf @ KOKO 8.2.2012:Tämän vuoden puolella en ole ehtinyt juurikaan aktiivisesti etsimään uusia artisteja. I-podissani on soinut harvempia yhtyeitä, mutta olen fanittanut joitakin niistä aivan erityisesti. Siinä missä parina edellisenä vuonna olen aktiivisesti etsinyt koko ajan uusia löytöjä, olen Lontoossa elellessäni kuunnellut samoja artisteja läpi uudestaan ja uudestaan. Nada Surf on yksi näistä artisteista.
Tiesin jo vuoden alussa, että Nada Surf on saapumassa keikkailemaan Lontooseen helmikuussa. Niinpä kuuntelin Nada Surfin levyjä läpi ja lopulta musiikki kolahti todella hyvin. Aiemmin olin vain lievästi fanittanut muutamaa yksittäistä kappaletta, mutta intensiivisemmän kuuntelun tuloksena yhtye kasvatti pisteitään listallani. Erityisesti pidän The Weight Is a Gift -albumista, jolla ei ole yhtään heikkoa kappaletta. Muilta levyiltä erityisen maininnan ansaitsevat myös kappaleet 'Whose Authority' ja yksi kaikkien aikojen parhaista cover-vedoista, 'Enjoy the Silence'. Tämä fanittamiseni huipentui sitten helmikuun alkupuolella Camdenin KOKO:ssa pidetyllä keikalla.
KOKO on ehdottomasti yksi Lontoon parhaista keikkapaikoista. Vanha teatteri toimii klubikeikkojen areenana loistavasti. Seinät ovat punaiset ja koristeelliset, yleisö pääsee kiipeilemään moneen eri kerrokseen, joten kaikille on taatun hyvä näköyhteys lavalle ja äänentoistokin on huippuluokkaa (varsinkin alakerroksiin).
Nada Surfiin kuuluu vain kolme vakituista jäsentä, mutta keikoille yhtye kutsuu yleensä vierailevia tähtiä. Tällä kertaa kitarassa nähtiin Guided by Voicesissakin vaikuttanut Doug Gillard ja Calexicon Martin Wenk soitti koskettimia ja trumpettia. Trumpetin soitto toikin keikkaan erityisen soundin ja kylmät väreet olivat taatut.
Yhtye soitti mielikseni paljon kappaleita The Weight Is a Gift -albumilta, joskin muuten vanhemmat levyt jäivät melko pienelle huomiolle. Uuden levyn kappaleet käytiin melkein kaikki läpi. En ollut ehtinyt kuunnella uuden levyn kappaleita, joten ne eivät iskeneet yhtä kovaa, kuin vanhemmat kappaleet. Nada Surf on yksi niistä yhtyeistä, joiden kappaleet toimivat huomattavasti paremmin, kun ne ovat tulleet jo tutuiksi.
Aikaa keikasta on jo kulunut melkoisesti, joten muistot eivät ole enää niin tarkat. Keikalla oli kuitenkin hieno tunnelma. Yleisö lauloi mukana, bändi soitti tarkasti hienolla ammattitaidolla ja kauniit melodiat saattoivat ainakin minut hyvälle mielelle. Nada Surf on loistoyhtye, jonka keikkoja ei kannata jättää väliin, jos vain mahdollisuus ilmaantuu.
Fanfarlo on minulle melko uusi tuttavuus. Olin ennen tämän vuoden alkua kuullut yhtyeeltä varmaankin vain yhden kappaleen. Tuo yksi kappale kuitenkin riitti sytyttämään mielenkiintoni. Kun huomasin yhtyeen tulevan keikkailemaan Lontooseen, päätin tutustua terkemmin yhtyeen tuotantoon. Onneksi myös tein näin. Yhtyeen esikoislevy Reservoir on mielettömän hieno. Viime aikaisilla keikoilla olen aina ollut erityisen innoissani trumpetinsoitosta ja Fanfarlon kohdalla taidokasta trumpetinsoittoa saa kuulla yllin kyllin.
Aluksi täytyy mainita lämmittelijänä toiminut yhtye Race Horses. Yleensä lämmittelijät saapuvat lavalle hieman anteeksipyytelevän oloisina, soittavat keikkansa ja häipyvät. Race Horses oli aivan toista luokkaa. Yhtyeen riehakas esitys olisi helposti täyttänyt isommankin salin. Laulaja liikehti välillä kuin Ian Curtis tai Jarvis Cocker konsanaan ja ujoudesta ei ollut tietoakaan. Omaperäisyys jäi lievästi uupumaan, mutta yhtyeessä on kyllä varmasti potentiaalia nousta suuremmankin indie-yleisön tietoisuuteen.
Sitten vielä keikkapaikasta. King's Crossin läheisyydessä sijaitseva Scala ei ensitutustumisella saa kovia pisteitä keikkapaikkana. Ilmanvaihto oli niin kovalla, että yleisössä joutui käyttämään kaulaliina estääkseen vilustumisen. Lava oli melko matalalla, joten takaa oli vaikea nähdä. Sivuilla ja taaempana salissa on kuitenkin porrasmaiset korokkeet, joilta varmasti näkisi hieman paremmin. Tämä olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, koska salin täyttyessä porrasaskelmille ei ollut enää mitään asiaa. Ylhäällä oli vielä pari erillistä parvea, jotka olivat kyllä lähes katon rajassa ja yhtyettä pystyi tuolta ylhäältä tarkastelemaan lähinnä lintuperspektiivistä.
Yleisö ei ollut riittävästi mukana keikassa. Monet eivät edes tienneet, kuka esiintyy ja jotkut juttelivat koko keikan ajan kovaan ääneen ja ottivat toisistaan kuvia. Tämä haittasi jonkin verran eläytymistä musiikkiin. Musiikki itsessään sen sijaan oli loistavaa. Hienot taustavideot siivittivät mainiosti kauniista rosoisen rokkaavaan liikkunutta musiikkia. Koskettimet tarjosivat omaperäisiä soundeja, trumpetti ja laulajan soittama saksofoni toivat mielenkiintoista särmää ja laulajan hieno indie-soundinen lauluääni kaikui kauniina. En ollut kuunnellut yhtyeen juuri julkaistua uutta albumia ollenkaan, mutta tämä ei haitannut mitään. Kappaleet toimivat tuntemattominakin loistavasti. Soundissa on urbaania pimeyttä ja synkkyyttä samalla kun nostatukset saavat tanssimaan villin innokkaasti. Jos vain saatte tilaisuuden, suosittelen ehdottomasti yhtyeen keikkoja! Levyjä myöskään unohtamatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti