Mikke: Queen - Jazz (1978)

Queen on yksi ensimmäisistä rock-yhtyeistä, joiden musiikkia olen koskaan kuullut. Yhtyeen musiikki soi kotonamme paljon, kun olin lapsi. Yhtyeen musiikki pysyi kuitenkin minulle pitkään melko etäisenä, sillä olin lähinnä kuullut vain kokoelmien hittikappaleita. Vasta joskus yläasteen lopulla otin Queenin yksittäiset levyt kuunteluun ja sellaisetkin kappaleet, jotka eivät olleet mahtuneet kokoelmille tekivät minuun suuren vaikutuksen. Edelleenkin ajatellessani Queenin musiikkia, en ajattele sitä yksittäisten albumeiden kautta, vaan loistavien kappaleiden. Ehkä siksi olikin vaikea valita, minkä levyn valitsisin blogiin. Päädyin lopulta yhtyeen seitsemänteen albumiin Jazz, sillä se sisältää muutamia suosikkikappaleitani yhtyeeltä ja levylle ei juuri tylsiä numeroita ole eksynyt.

Heini: The Rocky Horror Picture Show soundtrack (1975)

Kun tein top sata listaani, en jostain syystä tullut ollenkaan ajatelleeksi, että jokin soundtrack voisi kuulua listalle. Vasta liian myöhään tajusin, että The Rocky Horror Picture Show'n soundtrack olisi ilman muuta kuulunut listalle. Tämä transvestiittiralleja sisältävä kokoelma viettelee mukaansa laulamaan ja tanssimaan jokaisella kuuntelukerralla. Laulut ovat meneviä (ja usein pikkutuhmia) kertomuksia kieroutuneesta maailmasta, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Mikke: The Wombats @ Nosturi to 15.09.2011

The Wombats on brittiläinen indie rock -yhtye Liverpoolista. Kolmehenkinen yhtye soittaa energistä kitarapainotteista pop-rockia, jonka sanoitukset kuhisevat hykerryttävän humoristisia sanoituksia. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto The Wombats Proudly Present: A Guide to Love Loss & Desperation tarjoili vahvasti brittiläisittäin lausuttua tanssittavaa indietä, jossa kuului nuoruuden into tehdä musiikkia. Aiemmin tänä vuonna julkaistu This Modern Glitch vei soundia popimmaksi, ottamalla mukaan paljon syntetisaattoreita. Kappaleissa ei esiintynyt samankaltaista särmää, kuin esikoislevyllä, eivätkä sanoitukset olleet enää aivan yhtä kekseliäitä. Jotkut kappaleet kuitenkin onnistuivat jatkamaan loistavan tanssi-indien linjaa.

Mikke: Led Zeppelin - II (1969)

Näin jälkikäteen on melko käsittämätöntä, että yksikään Led Zeppelinin albumi ei päätynyt alkuperäiselle top 100 -listalleni. Yläasteella musiikillisen maailmani täytti lähinnä 70-luvun hard rock ja proge. Kaikista näistä ehkä suurin yhtye tuolloin oli Led Zeppelin. Yhtyeen musiikki ei ole ehkä enää niin usein kuuntelussa kuin tuolloin, mutta aina kuunnellessani yhtyeen musiikkia, muistan miten hienosta musiikista on kyse. Yhtyeen jääminen pois listalta johtuu osittain myös siitä, että minun on lähes mahdotonta päättää, mikä yhtyeen ensimmäisistä viidestä levystä on paras. Kaikki sisältävät aivan loistavia kappaleita, eikä mikään kuitenkaan ole kokonaisuutena muihin nähden ylivertainen. Päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsemaan yhtyeen toisen albumin, sillä se aikanaan aloitti Zeppelinin kuunteluni.

Heini: Pulp - This is Hardcore (1998)

Vaikka olin itse mukana määrittelemässä edellisen 176 albumia blogimme sääntöjä, olisin silti halunnut kapinoida niitä vastaan. Olimme sopineet, ettei yhdeltä artistilta tai bändiltä saa listata kuin yhden levyn, sillä muutoin sadan parhaan levyn joukkoon olisi päätynyt melko suppea määrä esiintyjiä. Suurimman henkisen taiston jouduin itseni kanssa käymään siitä, etten salaa tunkenut mukaan kahta Pulpin levyä. Vaikka on mielestäni selvää, että Different Class on yhtyeen uran helmi, on sen jälkeen ilmestynyt This is Hardcore -levykin niin hieno, että se olisi helposti ansainnut paikan vähintäänkin 20 parhaan levyn joukossa. Siksipä avaan kirjoitteluni uuteen blogiimme This is Hardcorella.

Mikke: Guided by Voices - Bee Thousand (1994)

Olin aikanaan 2000-luvun alussa kuullut ystävieni puhuvan yhtyeestä nimeltä Guided by Voices. Olin yleisesti ottaen pitänyt yhtyeistä, joita he suosittelivat, joten törmätessäni Guided by Voicesin albumiin Bee Thousand Tapiolan kirjastossa, lainasin sen tutustumista varten. Laittaessani levyn soimaan olin todella hämmentynyt. Korviini kantautui musiikkia, joka kuulosti siltä, kuin joku keskinkertainen teinibändi soittaisi demokappaleitaan autotallissa tai pienessä ulkovarastossa. Vähän aikaa jopa mietin, olivatko ystäväni pilailleet kustannuksellani kehuessaan yhtyettä. Tästä ei kuitenkaan todellakaan ollut kyse. Todella riisutusta ja rosoisesta soundista huolimatta suurempi kuuntelu toi yhtyeestä esille jotain todella mielenkiintoista. Kappaleet sisältävät yksinkertaisen junnaavia riffejä, psykedeliaa ja myöskin hienoja pop-melodioita. Sanoitukset ovat kuin suoraan LSD-tripiltä.

Johdanto

Tämän vuoden toukokuussa aloitimme projektin, jossa listasimme elämämme tärkeimmät 100 levyä. Kirjoitimme jokaisesta levystä esittelyn ja fiilistelyjä. Listausten tekeminen oli vaikeaa, koska maailma on täynnä hyviä levyjä. Järjestys ei koskaan ole absoluuttinen ja loistavia levyjä jäi ulkopuolelle. Hyvistä levyistä kirjoittaminen oli kuitenkin niin hauskaa puuhaa, että aloitamme uuden musiikkiblogin.


Blogimme sisältää kahden musiikin suurkuluttajan vapaamuotoista kirjoittelua vaihtuvista teemoista. Kirjoitamme musiikillisista fanituksista, uusista löydöistä, vanhoista suosikeista ja hienoista (ja miksei myös huonoista) keikoista. Blogin teemat -sivulla kerromme tarkemmin teemojen sisällöistä. Voit etsiä tietyn teeman mukaisia kirjoituksia etsimällä samannimisen tagin etusivun oikeasta laidasta otsikon "tagit" alta. Osa blogikirjoituksista ei kuulu mihinkään teemaan, sillä kirjoitettavia aiheita tulee varmasti löytymään myös niiden ulkopuolelta. Ensimmäisenä listaamme kumpikin kymmenen levyä, jotka eivät jostain syystä mahtuneet sadan parhaan albumin listallemme.

Tämän blogin suunta ei ole yhtä tarkkaan määritelty, kuin edellisen blogimme, joten otamme mielellämme vastaan ehdotuksia ja pyyntöjä siitä, minkälaisiin musiikillisiin aiheisiin voisimme paneutua.

Toivottavasti teistä on yhtä hauskaa lukea näitä tekstejä, kuin meillä on kirjoittaa niitä!