Guided by Voices, eli GBV on soittanut musiikkia jo vuodesta 1983. Yhtyeen ensimmäinen EP Forever Since Breakfast nauhoitettiin kunnon välineistöllä studiossa, mutta tämän jälkeen yhtyeen keulahahmo Robert Pollard turhautui kalliisiin studiomaksuihin ja päätti, että jos kerran musiikkia tehdään lähinnä omaksi iloksi, niin miksei sitä voisi tehdä halvalla ja juuri niin kuin itse haluaa. Niinpä tästä lähtien yhtyeen levyt nauhoitettiin halvoilla neliraitureilla ja muilla tavallisille kuluttajille tarkoitetuilla nauhoittimilla. Vasta 1990-luvun lopulla Guided by Voices palasi tuotetumpaan soundiin. Bee Thousandin oli alunperin tarkoitus olla yhtyeen viimeinen albumi, sillä Pollard halusi keskittyä opettajantyöhönsä ja perheeseensä. Levyn odottamaton suosio sai kuitenkin yhtyeen takaisin jaloilleen. Kriitikot ylistivät tätä albumia, josta muodostui lo-fi -musiikin klassikko. Levylle mahtuu 20 kappaletta, mutta silti levyn kesto on vain hieman yli 36 minuuttia. Vuonna 2004 julkaistulle Director's Cut -vinyylille valikoitui lisää kappaleita ja triplavinyylin kokonaiskappalemäärä nousi 55:een.
Levy alkaa raa'an säröisillä kitaroilla ja stemmalaululla kappaleessa Hardcore UFO's. Heti alusta tulee selväksi GBV:n riisuttu soundi. Kitararaita putoaa välillä pois ja melodia heittelehtii välillä missä sattuu. Buzzards And Dreadful Crows soi aggressiivisempana, mutta karun soundin takaa kuuluu loistava pop-melodia. Tractor Rape Chain esittelee Pollardin sävellystaitoja hienojen säröriffien saattelemana. Kappaleen tarttuva kertosäe jää soimaan päähän. The Goldheart Mountaintop Queen Directory soi akustisemmin. Kaunis melodia kaikuu hienon tunteellisesti nokkahuilujen viheltäessä taustalla. Hot Freaks on yksi levyn hienoimmista kappaleista. Garagesoundi esittelee uskottavan junnaavia riffejä ja huudahduksilla täytettyä puhelaulua. Echos Myron on mahtavaa kesäistä biletysmusiikkia. Kauniisti maalaileva melodia tuo paikoitellen mieleen Teenage Fanclubin. Goldstar for Robot Boy kertoo hämmentävin sanoin Pollardin kokemuksista opettajana. Awful Bliss soi kauniisti pelkän akustisen kitaran säestyksellä. Stemmalaulut toimivat! Loistavasti nimetty kappale A Big Fan of the Pigpen on ensimmäinen näyte todella psykedeelisestä akustistyylisestä soundista. Epävireiset rallattelut tuovat hymyn huulille. Queen of Cans and Jars on kesäisen iloinen kappale mahtavine melodioineen. Her Psychology Today on levyn ehdottomasti hämmentävin ja oudoin kappale. Koko tyyli vaihtuu muutamaan otteeseen tehden kappaleesta psykedeelisen audiotripin. Kicker of Elves soi kauniin maalailevana hippimäisten soundiensa johdattelemana. I am a Scientist on noussut yhtyeen yhdeksi tunnetuimmista kappaleista. Kappaleen sävellys voisi hiotummilla soundeilla saada kovaakin radiosoittoa, mutta toimii ennen kaikkea hienosti juuri näin. Levy loppuu vanhahtaviin pianosoundeihin kappaleessa You're Not an Airplane.
Guided by Voicesin noin 20-vuotta kestänyt ura tuotti 16 pitkäsoittoa ja järjettömän määrän EP:itä ja muita julkaisuja. Vuonna 2004 yhtye päätti laittaa pillit pussiin ja lopetus huipentui yli 3 tuntiseen konserttiin, jossa lavalla sijainnut baaritiski juotti bändinjäseniä keikan ajan. Nyt Guided by Voices on tehnyt ainakin jonkinasteisen paluun keikkailemalla muutamia keikkoja. Ainoana Euroopan keikkanaan yhtye esiintyi tänä kesänä Oslolaisella kaupunkifestivaalilla. Yhtyeen rosoisen riisutut soundit voivat aluksi hämmentää, mutta ei kannata antaa niiden hämätä liikaa, sillä lo-fi -soundien takana on loistavasti kirjoitettua ja nautittavaa pop-musiikkia.
Albumi Spotifyssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti