En tiedä, herättäisikö levy minussa ihan yhtä suuria tunteita, ellen olisi nähnyt elokuvaa niin moneen otteeseen. En ole varma, kuinka pitkälle se riittäisi pelkkänä musiikkikokemuksena. Hienointa nimittäin tämän levyn kuuntelemisessa on, että sitä kuunnellessaan voi aina uudelleen ja uudelleen eläytyä elokuvan kummallisiin käänteisiin. Välillä erityisesti Time Warp -kappaletta kuunnellessaan ja mukana tanssiessaan voi melkein uskoa siirtyvänsä Transsilvaaniaan Rockyn ja muiden kummallisten olentojen kanssa.
Vaikka Rocky Horror -soundtrackin viehätys liittyy läheisesti emoelokuvaansa, ei pidä liikaa vähätellä sen musiikillisia ansioita. On olemassa useita hienoja elokuvia hienoine soundtrackeineen, joita en kuitenkaan koskaan kuuntele. Luulen, että yksi syy Rockyn poikkeavuuteen on sen riittävän yhteinäinen linja: vaikka esittäjät vaihtuvat, musiikillinen tyyli ja anti pysyy tunnistettavana. Jotain tällaista kai musikaalilta tulee toisaalta odottaakin.
Jotta Rocky Horror soundtrack -kokemus olisi mahdollisimman täydellinen, kehoitan tietenkin kaikkia katsomaan elokuvan ja kuuntelemaan musiikkia sitä kautta. Mikäli koko leffa tuntuu liian pitkältä urakalta, katso edes tämä youtube-pätkä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti