Mikke: William Fitzsimmons @ Korjaamo 25.11.2011

William Fitzsimmons on yhdysvaltalainen muusikko, joka julkaisi tänä vuonna neljännen pitkäsoittonsa Gold In the Shadow. Fitzsimmons soittaa hiljaisen herkkää folkia, joka riipaisee syvältä henkilökohtaisuudellaan ja intimiteetillään. Miehen vuonna 2008 julkaistu albumi The Sparrow And the Crow on varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista erolevyistä. Kappaleissa kuuluu suru ja kipu vaikeasta erosta. Fitzsimmonsin hauraan kaunis lauluääni tulkitsee tuota kipua mielettömällä voimalla. Kitaranäppäilyt ovat taidokkaita ja kauniita. En ole kuunnellut Fitzsimmonsin kahta ensimmäistä itsejulkaistua albumia, mutta uskallan silti suositella miehen koko tuotantoa.

Mikke: Liekki - Rajan piirsin taa (2005)

Nyt ihmetyttää, miksi en aikanaan sijoittanut Liekkiä top 100 -listalleni. Varsinkin yhtyeen toinen ja kolmas levy ovat soineet stereoissani ja i-Podissani todella paljon. Liekin progressiivisia aineksia unenomaisen melodiseen poppiin yhdistelevä puhtaan kuulas soundi täytyy ehdottomasti nostaa suomalaisen musiikin kärkikastiin. Sanoituksista joutuu välillä väkisin etsimään merkityksiä, joita ei välttämättä edes ole. Tämä kertoo jälleen kerran siitä, että sanoitukset ovat musiikinkuuntelussani vasta toisella sijalla. Melodiat, soundit, tunnelmat ja rytmit saavat minut kiinnostumaan musiikista. Jos vielä siihen päälle onnistutaan tekemään hienoja sanoituksia, se on pelkkää plussaa. En kuitenkaan jää kaipaamaan sanoituksia musiikissa, jos se muuten kolahtaa.

Masentavimmat suomenkieliset poplyriikat top 10

Suomessa vaalitaan melankoliaa. Koko kansan rakastamat kappaleet kertovat surusta, kuolemasta ja menetyksistä niin usein, että se alkaa tuntua hieman kornilta. Pitkällisen ja tarkan valikointiprosessin tuotteena esittelemme nyt kymmenen synkintä suomalaista poptuotosta höystettynä kommenteilla ja lyriikoiden ankeimmilla pätkillä. Mikäli mielestäsi jokin olennainen kappale jäi puuttumaan, lisää se kommenttiosioon, jotta tästä masentavasta listasta tulisi mahdollisimman kattava. Jotta olisi helpompaa päättää, olemmeko valinneet oikeat kappaleet listallemme, voit kuunnella kaikki biisit Spotify-soittolistalta.

Mikke: Tom McRae - Tom McRae (2000)

Brittiläisen Tom McRaen esikoisalbumi putosi aikanaan top 100 listaltani viimeisenä. Mietin pitkään levyn sisällyttämistä listaani, mutta mielettömän hienosta musiikistaan huolimatta tämä levy ei jostain syystä ollut soinut stereoissani niin usein, että se olisi noussut kaikkien aikojen tärkeimpien joukkoon. Nyt hieman yli puoli vuotta myöhemmin levyn kuuntelu on lisääntynyt ja se nousee nykyään helposti kärkisataseeni. Tom Mc Raella on yksi maailman hienoimmista lauluäänistä. Skaala ulottuu mielettömiin korkeuksiin ja persoonallinen käheys tuo ääneen shamanistisen hypnotisoivaa lumoa. Kappaleet edustavat syvää melankoliaa ja niin sanottua ulinaa. McRaen lauluääni käsittelee tuskaa ja surua mielettömän voimakkaasti. Kevyemmissä ja duurivoittoisemmissa kappaleissa tämä lauluääni ei saavuta yhtä suurta intensiteettiä, joten onkin vain sopivaa, että suurin osa kappaleista on omistettu surulle.

Heini: Iron & Wine - The Shepherd's Dog (2007)

Iron & Winen loistava The Shepherd's Dog -levy putosi alkuperäiseltä top sata -listaltani sen vuoksi, että pidin yhtyettä liian uutena tuttavuutena, jotta olisin vielä listaa tehdessäni laittaa sen sadan minulle merkittvävimmän levyn joukkoon. Nyt kuitenkin listan tekemisestä on kulunut jo melko pitkään ja levy on edelleen ahkerassa kuuntelussa. Sen lisäksi yhtye esiintyi viime kesänä Helsingin Flow-festivaaleilla ja keikka oli intensiivisyydessään ja pituudessaan (puolitoista tuntia muiden 45 minuutin pätkien sijaan) muista poikkeava hieno kokemus. Yhtyeen lavakarisma ja taito lumota yleisö musiikillaan teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Näiden seikkojen johdosta levy esiintyy listallani nyt.