Lontoon Popfest kerää melko tuntemattomia, mutta taitavia indie-artisteja eri klubeille ympäri Lontoota. Osallistuin Popfestin torstai-iltaan Bull & Gate nimisessä konserttipaikassa. Bull & Gate on melko perinteisen oloinen vanha englantilaistyylinen pubi, jonka oheen on lisätty intiimi ja tunnelmallinen konserttitila. Torstai-iltana paikan täytti neljä esiintyjää, joista kaikki osoittautuivat mielenkiintoisiksi ja hienoiksi kokemuksiksi. Itse päädyin paikalle illan pääesiintyjän, Cats On Firen, houkuttelemana.
Illan aloitti mielettömän vaikutuksen tehnyt MJ Hibbett. MJ on omalaatuinen keski-ikää lähestyvä mies, joka soitti lavalla pienikokoista kitaraa ja lauloi omatekemiään kappaleita. Kyseessä oli yhtä lailla konsertti ja stand-up komediashow. Kappaleiden aiheet vaihtelivat dinosauruksista The Smithsiin ja ranskalaisista indienuorista Star Warsiin. Yksi hauskimmista lauluista pohti, kuinka aikanaan kuudentoista kilobitin tietokone riitti vallan mainiosti, kun sellaisella muistimäärällä ei nykyään tee yhtään mitään. Nörttihuumori oli säestetty melodisessa folk-punk hengessä. Tulipahan siinä sitten jopa ostettua miehen kolmen levyn boxi, kun kappaleet naurattivat vain enemmän yksi toisensa jälkeen. Ehdottomasti suositeltavaa settiä!
Seuraavaksi lavan valloitti kolmen hengen Bostonilainen ryhmä, One Happy Island. Ukulele, kitara ja rummut soivat melko amatöörimäisesti, mutta soundi oli niin indie-uskottava, että soittotaitojen vajavaisuus ei haitannut yhtään. Kappaleissa kuului amatöörimäinen nautinto musiikista välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Yhtyeen rumpali hakkasi rumpuja seisten, laulaen samalla välillä nostaen äänensä huutoihin, joissa epävireisyyskin pääsi valloilleen, kuitenkin samalla kohottaen meiningin kattoon. Kaikki yhtyeen jäsenet lauloivat omia osioitaan. Erilaiset äänet sopivat hienosti kokonaisuuteen. Lo-fi estetiikka toimi!
Kolmantena pieni lava täyttyi ääriään myöten suuresta Walesiläisestä orkesterista, nimeltä The School. Bändi soitti erittäin taitavasti hellyyttävän kuuloista indie poppia. Yhtäläisyydet Skotlannin ylpeyteen, Belle & Sebastianiin, olivat selvät. Lavalla soivat yleisimpien bändisoittimien lisäksi muun muassa trumpetti, kellopeli ja kaksi viulua. Kauniit ja mukaansatempaavat melodiat tarjoiltiin yleisölle mahtavalla ammattitaidolla. Voin suositella kaikille hellyyttävän nössö-indien ystäville!
Illan päätti Vaasan indie-ylpeys Cats On Fire. Yhtye oli ilmeisen tuntematon yleisölle, mutta joitakin fanejakin oli eksynyt paikalle. Keikan alussa yleisö oli kiinnostunutta, mutta hieman vaisua. Keikan loppuun mennessä tunnelma nousi kuitenkin korkealle ihmisten tanssiessa mukana ja jakaessa mahtavia suosionosoituksia. Yhtye suoriutui siis tehtävästään moitteettoman hienosti, keräten itselleen varmasti paljon uusia faneja. Hyvin tehty!
Ilta oli kaiken kaikkiaan kovin onnistunut. Kaikki esiintyjät jättivät positiivisen vaikutelman, paikka oli sopivan intiimin kokoinen ja yleisö oli hyväntuulista ja innokasta. Tällaiset tapahtumat saavat minut vakuuttumaan uuden kotikaupunkini mahtavuudesta! Lisää tällaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti