Mikke: Vuoden 2011 top 10 -levyt

Vuosi 2010 oli albumien suhteen loistava vuosi. Viime vuoden levyjen listaaminen olisi ollut todella hankala tehtävä, sillä väkisinkin hyviä levyjä olisi jäänyt huomiotta. Vuosi 2011 oli kuitenkin tylsempi. Tarkempi kuuntelu osoitti kuitenkin, että tänäkin vuonna on ilmestynyt muutama kelpolevy. Listasin tässä mielestäni vuoden kymmenen parasta levyä. On hyvin mahdollista, että olen missannut jonkin helmen, joten kommentoikaa ihmeessä listaa ja kertokaa omista suosikeistanne. Tässä kuitenkin oma listani:

10. The Pains of Being Pure at Heart - Belong: Esikoisellaan säväyttäneen yhtyeen toinen levy jatkaa samoilla linjoilla. Kelpo shoegazing-soundia, mainioita melodioita, kitaravalleja, massiivisuutta ja bilemeininkiä. Tulipahan yhtye nähtyä livenäkin tänä vuonna Flow-festivaaleilla. Ei tarjonnut sanottavasti uutta, mutta jatkoi vahvalla linjalla.

9. Matti Johannes Koivu - Toisen maailman nimi: Matti Johannes Koivu jatkaa kauniiden melodioiden ja herkän tulkinnan linjaansa. Kappaleet alkavat herkästä hiljaisuudesta ja nousevat massiivisiin korkeuksiin. Kappaleita ei olla pilattu turhalla monimutkaisuudella ja kikkailulla, vaan sointi on hyvin mutkatonta. Tämä levy sopii erityisen hyvin pimeään ja kylmään vuodenaikaan.

8. Beirut - The Tip Ride: Torvista voimansa ammentava slaavilaisia säveliä soittava Beirut on ottanut tänä vuonna ilmestyneellä levyllään paljon enemmän laulua mukaan. Tämä on hienoa vaihtelua. Zach Condonin ujeltava lauluääni toimii kaikissa indiesävyissään. Yhtyeen hyväksi pitää lukea ehdottomasti omaperäisyys ja oman tien kulkeminen. Mikään toinen bändi ei kuulosta tältä. Tarkemmalla kuuntelulla tämä levy voi vielä nostaa asemiaan.

7. Okkervil River - I am Very Far: Folksävytteinen yhtye, jonka laulajalla on omintakeisen kaunis indie-ääni. Ihastuin yhtyeeseen heidän edellisen 'The Stand Ins' -levynsä myötä, mutta tämä levy jatkaa hienoa linjaa ja vie soundeja monipuolisempaan suuntaan. Kaunista ja kekseliästä! Tältä yhtyeeltä voidaan odottaa vielä hienoa musiikkia tulevaisuudessakin.

6. Rubik - Solar: Rubik on aikaisemmin jäänyt minulle hieman etäiseksi. Nyt kolmannella pitkäsoitollaan yhtye osuu kuitenkin mielestäni oikeaan. Soundeissa on massiivisuutta ja omaperäisyyttä. Suuri osa näinkin korkeasta sijoituksesta johtuu keikasta Flow-festivaaleilla. Esiintyminen oli yksi festivaalin kohokohdista. Vaatii jonkin verran kuuntelua, mutta nostaa asemiaan monien kuunteluiden jälkeenkin. Yksi parhaista kotimaisista vähään aikaan.

5. EMA - Past Life Martyred Saints: Jumituksen taituruutta. Soundit ovat karkeat, mutta lo-fi toimivaa. Mahtavaa kattoontuijottelumusiikkia. Toimii erityisesti silloin, kun tulee väsyneenä kotiin ja haluaa ajatukset pois päivän askareista. Ehkä vain paatuneemmille indien ystäville. Vaihtelee herkän hiljaisesta aggressiivisiin räimeisiin.

4. Bill Callahan - Apocalypse: Loistavan baritoniäänen omaava singer songwriter kokeilee rajojaan hieman perinteisen folkin ulkopuolellakin. Edellisen levyn hiljaisen maalailevuuden rinnalle on tullut enemmän tempoa ja kokeellisia soundeja. Miehen ääni kuljettaa kauas tästä maailmasta. Vaatii useamman kuuntelun, ennen kuin paljastaa kaikki salansa.

3. William Fitzsimmons - Gold In the Shadow: William Fitzsimmonsin uusin levy kertoo edelleen kipeästä erosta, mutta siitä ollaan pikkuhiljaa pääsemässä yli. Lauluissa on toivoa, mutta melankolia säilyy. Miehen mielettömän kaunis käheä ääni soi mielettömän kauniisti. Tämänkin levyn korkea sijoitus johtuu osittain Fitzsimmonsin hienosta keikasta Korjaamolla. Enemmän tällaista!

2. Elbow - Build a Rocket Boys!: Kuulaan massiivisuuden mestarit ovat jälleen täällä. Kappaleissa on kekseliäisyyttä ja mieletöntä kauneutta. Ylimaailmallista soundia. Älytöntä massiivisuutta. Tämä levy vaatii useita kuuntelukertoja, kuten yhtyeen yleiseen linjaan kuuluu. Mutta palkinto useista kuunteluista on ehdottomasti sen arvoinen. Kyllä se Elbow taas onnistui, niinkuin aina!

1. Bon Iver - Bon Iver: Loistavaa esikoislevyä on vaikea seurata, mutta Bon Iver onnistuu siinä hienosti. Soundeihin on lisätty massiivisuutta ja kekseliäitä ääniä. Julkaisuajankohta oli hyvin outo, sillä kesä ja Bon Iver eivät ehkä ole paras yhdistelmä. Kuitenkin nyt pimeään vuodenaikaan tämä artistin nimellä varustettu levy nousee vuoden parhaaksi. Älkää kysykö miksi. Tämä nyt vaan toimii niin hyvin. Kauneus, melodiat, tunne, hieno kansi! Perinteinen folklinja on saanut ympärilleen uutta ja massiivisempaa soundia. Juuri näin!