Heini: Blonde Redhead - 23 (2007)

Jos vähänkään tuntee vetoa ulinalta kuulostavaan indie-musiikkiin, kannattaa valita kuunteluun jokin levy yhdysvaltalaisen trion Blonde Redheadin tuotannosta. Henkilökohtainen suosikkini niistä kolmesta levystä, joita olen yhtyeeltä kuunnellut, on toiseksi uusin, nimeltään 23. Tämän lisäksi olen kuunnellut myös sitä edeltänyttä Misery is a Butterfly -albumia sekä uusinta tuotosta nimeltään Penny Sparkle. Nämäkin ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Yhtyeen aiemmasta tuotannosta en tiedä oikeastaan mitään - siinäpä tutustumista minulle seuraavaksi.

Vaikka Blonde Redheadin musiikin tunnistettavin piirre on ulisevan hentoinen falsettilaulu, kappaleet eivät ole ainoastaan hentoisia itsesäälibiisejä. Ne kasvavat ainakin 23-levyllä massiivisiin mittoihin ja vievät mennessään uusiin maailmoihin. Yhtyeen musiikki onkin parhaimmillaan hetkinä, jolloin olo on hieman epätodellinen ja reaalimaailma tuntuu vain kaukaiselta unelta. Tällöin musiikin voi antaa soida ja viedä mukanaan. Nyt levyä kuunnellessani soimaan itseäni siitä, ettei se päätynyt alun perin top sata listalleni. En keksi yhtään syytä, miksei se olisi ansainnut paikkaa sadan parhaan joukossa.

Levyn koukuttavin kappale lienee The Dress. En ole ihan varma siitä, miten sen lyriikat tulisi tulkita, sillä mahdollisuuksia on monia erilaisia. Toisaalta parhaat kappaleet ovat juuri tällaisia: paitsi, että ne ovat musiikillisesti hienoja, lyriikoista voi löytää uusia puolia jokaisella kuuntelukerralla. Kappaleessa on jotain hengästyttävää, jotain, mikä saa kuuntelemaan sen monta kertaa peräkkäin ja pitämällä siitä joka kerralla hieman enemmän. Ehkä jokin kappaleen viehätyksessä liittyy siinä hoettavaan lauseeseen "I love you less now that I know you". Olen kai aina pelännyt, että kuulisin nuo sanat joltakulta, joka merkitsee minulle paljon...

Näin yhtyeen livenä Tavastialla kesällä 2008. Keikkaa sävyttivät monenlaiset negatiiviset asiat - kuten esimerkiksi se, että keikkaseurana ollut ystäväni meinasi hapettoman tuntuisessa, kuumassa ja täyteenpakatussa konserttisalissa pyörtyä ja joutui istumaan keikan jälkipuoliskon ajan  lepäilemässä keikkasalin ulkopuolella. Tästä huolimatta keikka oli taianomainen kokemus ja olen onnellinen, että tulin menneeksi sinne. Haluaisin kuitenkin nähdä yhtyeen uudelleen joskus hieman suotuisammassa ympäristössä. Tätä odotellessa ei auta muu kuin ihastella 23-levyn hienoutta yhä uudelleen ja kuunnella muitakin yhtyeen tuotoksia ahkerasti.